Saunomishimo

Heräsin aika myöhään kun selailin yömyöhään valokuvia. Tai mut tultiin ihan herättämään kun oli mielenkiintosta toimintaa. Värjäilyjä välillä täällä harjoitteleva Ogata-mummeli oli näyttämässä miten udonia tehdään,  sellasia kivoja nuudeleita. 95 vuotta ikää ja tietää kyllä kaikkea paljon, osaa vanhoja taitoja joissa monet pysyy noviisina loppuikänsä. Pyöritteli taikinapalloa juuri kun astelin paikalle. Sitten taikina viskattiin muovipussiin ja teräsmummo alkoi sen päällä astelemaan. Sitten sitä pizzapohjan näköistä mönttiä vielä kaulittiin litteämmäksi. Lopuksi näki että ei ekaa kertaa nuudelisiivuja oltu leikkaamassa. Oli muuten taas ylivertainen ruokavalikoima.

Voin taas tunnustaa etten vieläkään oo saanu ommeltua sitä värjäyskangasta valmiiksi. Samalla ollu sapluunanleikkuuta ja muuta jännää, sapluunaan piti viel jollain tervanhajuisella lakalla sivellä tukiverkko kiinni. Kestää kuulemma sata vuotta jos on uskominen.
Muutamat eilen saapuneista tahtoivat raidoittaa hiuksiaan indigolla, sitä oli hieno seurata.

Ennen reissuakaan ei tullu toviin saunottua ni tuli onsen-reissu tarpeeseen. Ennen pulikoimaan pääsyä piti heittää kengät lokeroon ja ihmetellä lippuautomaattia. Siitä piti valita ja maksaa mitä tahtoo. Piti kuivauspyyhe ja pesupyyhe lunastaa sisäänpääsyn lisäksi. Sitten metrin päässä oli tiski mihin kenkälokeron avaimen voi jättää talteen ja vaihtaa pukukaapin avaimen lippuja vastaan, tämä ja pyyhkeet. Jostain syystä tiskille ei voi maksaa.  Joku hieno syy varmasti, saavat suomalaisen maalaispojan haltioitumaan kun ei juoma-automaateistakaan ole saanut tarpeekseen.
Alastomaksi muuntautumisen ja itsensä pesun jälkeen pääsi uppoamaan matalaan altaaseen. Luulin sitä kuumemmaksi, kiehuvanlaiseksi. Mutta juuri tuollanen kävi meikäläiselle mainiosti. Muistot Rajaportin saunasta tulivat takaisin ja tuli hyvä mieli. Ylös kun nousin niin sai kyl hitaasti mennä ettei ala pyörryttämään. Oli kyl hyvin saunonu olo. Avaimen palauttamistä seurasi suoraan juoma-automaatin tervehtiminen, rakastan näitä. Suomalainen pirihymykuvalla varustettu kokisautomaatti ei luo samaa tunnetta.

Illasta kyl ramaisi mutta oli kyl virtaa syödä ja istuskella. Pöytäkeskustelut menivät paloittelusurmiin ja itsemurhakultteihin, tuli kahviokeskustelut mieleen (tähän vitsikäs hymy ettei mua aleta kouluhierojaksi luulemaan). Nynukkuumorjensi. Huomenna tahon jo värjäämään.