Aamulla alakertaan köpötellessäni oli ruokapöydän äärellä keskusteluja aiheenaan teeseremonia ja niihin liittyvä astiasto. Myös monet savenvalajat olivat aiheena. Päivä jatkui pienten töiden ja siivoilujen lomassa. Lomassa-sana täsmäsi itseeni kuitenkin että lomailin eräällälailla kun koitin pysyä poissa ihmisten tieltä. Lopulta teemestari saapui valmistelemaan yläkertaan tarpeimistoaan. Bryan saapui keittiöön mukanaan padallinen hiiliä, hellan liekille lämpenemään ne tuikkasi. Vitsailin että onko ruoka hiukan ylikypsää. Oikeasti hiilet kulkeutuivat myös yläkertaan teevettä lämmittämään. Paikalle oli saapunut lainakimonoita joita pikkuhiljaa ilmestyi vieraina asustelleiden naikkosten ylle. Hyvillä mielin laiskuuttani myhäilin kun itselleni kuitenkaan löydy sopivaa kokoa. Sitten tuli ilmoitus että istuessa se helma mihkää näy ja siinä sitten verhoiltiin meikän luita kankaaseen. Olin aika näky kimonossa, jonka helmojen alta pilkisti farkut ja pirteät villasukat. Jos iän myötä alan pöhöttymään, käytän kyl obi-vyötä peittääkseni hyvinvointini merkit. Nyt se kuitenkin oli hiukan väärässä vartalossa verrattuna vointiini, tästä lisää myöhemmin.
Itse teetilanne ei olmut ihan täysin virallinen. Touhu opetettiin tilanteen edetessä ja aiheesta höpöteltiin samalla aika casuaalisti. Makeisten mutustelut ja teekuppien kierrot sain kokea. Sitten halukkaat saivat vuorollaan itsekkin vispailla sitä vihreetä mömmöä jos huvitti. Itse en moiseen meinannut ryhtyä mutta pikku pakotuksella istahdin vispaajan pallille. Selostus apunani selvisin kuitenkin kaikesta kunnialla. Välissä muita nauratinkin että monilta tämä vie vuosia oppia ja itseltä vei vain muutaman minuutin. Lopussa kuitenkin sanoin että ehkäpä musta ennemmin koomikko kuin teemestari tulisi. Kaiken touhun lopuksi pääsin jo kauan odottamaani vapautumiseeni kimonosta! Aivan mahtava asu samurai-lookin kera sekä kätevine kamerankin vetävinä taskuhihoineen. Kuitenkin yhteen ei sopinut että vatsaani oli koko päivän väännellyt ja kaiken maailman kuplat pihisseet ja puhisseet. Se ja obi eivät nyt oikein tuntuneet siltä että voisin nauttia elämästäni. Siinä kun pyörin paikallani sitä poisvetäessä, joku vitsaili että kohta on seinillä uutta väriä. Onneksi tilanne ei ollut mikään niin vakava. Mutta se vatsantoiminnastani, parempi lopettaa moinen tähän (siis vatsassa kierti ilma ihan hirveesti ja missää kehannu piereskellä ni kyl se tuskainen tilanne oli muttei kuitenkaan vaarallinen! ) ....
Huomenna hassunjännä seikkailu kohteena Fuji-vuori. Toivottavasti keli on kiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti