Otin kuvia hirveen kasan mutta tää tabletin bloggersofta on manattu helvetistä maan päälle joten kattelen niitä huomenna.
Kahvila
Istun vetämässä jääkahvia. Aamulla selvisi että lähetään "luokkaretkelle" ammattilaisten luo. Junaan kiidettyämme mentiin eväitä ostamaan. Oli kyl niin paljon kaupassa kaikkee että pään kääntelystä varmaa huomen niskat kipeenä. Myyjien kumartelu asiakkaita tervehtiessä kyllä aluksi tuntuu oudolta. Pian ego kasvaa ja luulee itestään liikoja.
Bussimatkan jälkeen päädyttiin hienoimpaan mestaan ikänä! Vanha työpaja jossa valmistetaan estovärjäyksellä kimonokankaita. Oli kaksi työtilaa. Toisessa vedeltiin jollain mössöllä sapluunan läpi kuviot kankaalle ja toisessa huljuteltiin tuotokset indigopadassa. Aluksi meille esiteltiin miten homma toimii ja sitten tehtiin kuviot omista sapluunoista. Ammattisapluunat on ihan jumalattoman pikkutarkkaa työtä. Jollain pienillä terillä ja piikeillä saavat aikaan jotain pientä ja uskomattoman kaunista. Vähän väliä koitin napsia kuvia kaikista rojuista mitä lojui hyllyillä ja kaikkialla. Tossa paikassa näkyi aika. Mää vaa rakastan vanhoja julisteita ja roskaa. Monta sukupolvea ollu tuokin mesta, vaarien kuvia seinillä ja kaikkee. Kaksi sukupolveaa siinä puuhasteli, sen verran ahkera jurmuli ukko se vanhempi että tuli ihan Lasse-vaari mieleen. Nuorempi sälli ei ollu aikoinaan kiinnostunu touhusta mutta myöhemmin lämpeni alaan ja jatkaa suvun bisnestä, mahtavaa. Kuukauden ikäistä uutta sukupolveakin esiteltiin. Sitten vielä mestan kankaiden esittely ja kamat messiin ja takaisin. Nyt ollaa kahvilassa tauolla. Pitää kattoo miten sen kankaan kaa meneekää. Tuntuu että taas uudella huomiselle siirtyy sekin. Harmin paikka mutta ei silti harmita.
Istun vetämässä jääkahvia. Aamulla selvisi että lähetään "luokkaretkelle" ammattilaisten luo. Junaan kiidettyämme mentiin eväitä ostamaan. Oli kyl niin paljon kaupassa kaikkee että pään kääntelystä varmaa huomen niskat kipeenä. Myyjien kumartelu asiakkaita tervehtiessä kyllä aluksi tuntuu oudolta. Pian ego kasvaa ja luulee itestään liikoja.
Bussimatkan jälkeen päädyttiin hienoimpaan mestaan ikänä! Vanha työpaja jossa valmistetaan estovärjäyksellä kimonokankaita. Oli kaksi työtilaa. Toisessa vedeltiin jollain mössöllä sapluunan läpi kuviot kankaalle ja toisessa huljuteltiin tuotokset indigopadassa. Aluksi meille esiteltiin miten homma toimii ja sitten tehtiin kuviot omista sapluunoista. Ammattisapluunat on ihan jumalattoman pikkutarkkaa työtä. Jollain pienillä terillä ja piikeillä saavat aikaan jotain pientä ja uskomattoman kaunista. Vähän väliä koitin napsia kuvia kaikista rojuista mitä lojui hyllyillä ja kaikkialla. Tossa paikassa näkyi aika. Mää vaa rakastan vanhoja julisteita ja roskaa. Monta sukupolvea ollu tuokin mesta, vaarien kuvia seinillä ja kaikkee. Kaksi sukupolveaa siinä puuhasteli, sen verran ahkera jurmuli ukko se vanhempi että tuli ihan Lasse-vaari mieleen. Nuorempi sälli ei ollu aikoinaan kiinnostunu touhusta mutta myöhemmin lämpeni alaan ja jatkaa suvun bisnestä, mahtavaa. Kuukauden ikäistä uutta sukupolveakin esiteltiin. Sitten vielä mestan kankaiden esittely ja kamat messiin ja takaisin. Nyt ollaa kahvilassa tauolla. Pitää kattoo miten sen kankaan kaa meneekää. Tuntuu että taas uudella huomiselle siirtyy sekin. Harmin paikka mutta ei silti harmita.
Onsenin aula
Jaa. Mentiin taas onseniin. Aluksi meinasin että jään venaamaan aulaan. Sitten tajusin et sormet on ihan siniset ja muutenkin hikinihkee olo. Eikä ruholleni ja jaloillekkaan pahaa tehny liuotus kuumassa vedessä. Sainpa kuurattua itteni kunnolla taas. Kohta syömähommiin. Kuumassa vedessä istuskelu voi pistää väsyksi, seurataan tilanteen kulkua.
Jaa. Mentiin taas onseniin. Aluksi meinasin että jään venaamaan aulaan. Sitten tajusin et sormet on ihan siniset ja muutenkin hikinihkee olo. Eikä ruholleni ja jaloillekkaan pahaa tehny liuotus kuumassa vedessä. Sainpa kuurattua itteni kunnolla taas. Kohta syömähommiin. Kuumassa vedessä istuskelu voi pistää väsyksi, seurataan tilanteen kulkua.
Takasin tukikohdassa
Ei, ruoka oli mahtavaa ja tuntuu että vihdoin meen aikasin nukkumaan. Takasintulomatkalla oltiin väsyneitä ja kaksimieliset vitsit nauratti. Niinjoo! Join tänää sellasen pikkupullon vitamiinijuomaa. Iso-Arska pyöri mainoksissa joskus juoden sitä kunnes alkoi nauraa ja kaikkialla oli kolikoita. Itselleni ei käynyt niin.
Ei, ruoka oli mahtavaa ja tuntuu että vihdoin meen aikasin nukkumaan. Takasintulomatkalla oltiin väsyneitä ja kaksimieliset vitsit nauratti. Niinjoo! Join tänää sellasen pikkupullon vitamiinijuomaa. Iso-Arska pyöri mainoksissa joskus juoden sitä kunnes alkoi nauraa ja kaikkialla oli kolikoita. Itselleni ei käynyt niin.
Sängyllä pötkötellen
Vielä tässä kuvia tablettiin tunkiessa ja kirjotellessa sängyssä ihmettelen sitä työpajaa. Ihan hämmästyy eron töiden teossa. Voi tehdä jotain maalina vain että saa rahaa ja uuden tauluteeveen. Toiset tekee työtä täydellä sydämellään koko elämänsä. Samaa asiaa joka ei kuitenkaan ole yksitoikkoista. Ainoa tapa tulla parhaaksi ja saada työn hedelmille arvoa.
Mää en vieläkään tiedä kunnolla mitä musta tulee isona. Oon itekkin hieman sellainen tauluteeveemies. Oishan se hienoo et ois sellanen vuosikymmeniä nähnyt vanha työpaja jossa vanhana äijänkäppyränä touhuaisi sitä omaa juttuaan. Mutta on utuisia pieniä unelmia, ne vahvistuivat taas pikkiriikkisen.
Vielä tässä kuvia tablettiin tunkiessa ja kirjotellessa sängyssä ihmettelen sitä työpajaa. Ihan hämmästyy eron töiden teossa. Voi tehdä jotain maalina vain että saa rahaa ja uuden tauluteeveen. Toiset tekee työtä täydellä sydämellään koko elämänsä. Samaa asiaa joka ei kuitenkaan ole yksitoikkoista. Ainoa tapa tulla parhaaksi ja saada työn hedelmille arvoa.
Mää en vieläkään tiedä kunnolla mitä musta tulee isona. Oon itekkin hieman sellainen tauluteeveemies. Oishan se hienoo et ois sellanen vuosikymmeniä nähnyt vanha työpaja jossa vanhana äijänkäppyränä touhuaisi sitä omaa juttuaan. Mutta on utuisia pieniä unelmia, ne vahvistuivat taas pikkiriikkisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti