Mun reissu on ohi mutta värjäilyt, silkkitoukat ja muut Japanin käsityöihmeet jatkuvat.
Bryanin blogi http://japanesetextileworkshops.blogspot.jp
Nyt ollaan sitten koulussa miettimässä reissun raportointia, eilen oli esitelmää reissusta. Kuvia en ollu valikoinut niin alkoi jengi loppua kohti puutumaan miljooniin lähikuviin koirista. Oli siellä muitakin kuvia kun räpsin välillä lähestulkoon kaiken minkä näin. Kasa näytepalojakin kiersi, en musitanut että niitä on niin paljoa.
Viimeisellä viikolla tein loppuun keskeneräisiä töitä ja ehdin teepelloillekkin saksimaan lehtiä, kuulemma joskus postissa tulee pussi itsellenikin. Voin lesota sitten juovani itsekerättyä teetä.
Reissu oli jotain mahtavinta ikinä. Tapasin lukemattoman määrän mahtavia ihmisiä, osa oli ympäri maailmaa. Monia en ehkä koskaan näe mutta toivon mukaan muistan jokaisen. Japaniin varmasti palaan vielä joskus, nyt en ihmettelemään itse maata vaan tapaamaan ihmisiä.
Kiitos Bryan, Mini, Anneke, Shuji, Hiro. (And everyone else! Say hello from me to everybody!)
(Pusi pusi Geiger & Momo!)
Sitten erittäin siirappinen loppupläjäys. Hävettää.
Kun lentokone oli laskeutumassa Helsinkiin, tajusin kuinka minulla oli ollutkin julmettu koti-ikävä. Paikan päällä en ollut tajunnut asiaa ollenkaan. Siinä vaiheessa kun lentokone alkoi lähestymään pilvipeitteen loppua, katselin kuinka usvan seasta pilkahteli kaupungin valot yksi kerrallaan tähtien lailla esiin. Siinä vaiheessa ymmärsin etten koskaan ole ollut näin kauaa ja näin kaukana kotoa. Käännyin ikkunaa päin kun silmät kostuivat. Reissussa opin paljon ja nyt jää nähtäväksi onko jokin muu muuttunut. Voi olla että opin myös jotain erikoista huomaamattani joka vaikuttaa päätöksiini mitä teen arjessa ja mitä tulevaisuuteni kanssa kun koulu on ohi.
Sen näkee sitte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti