Pitäny tääkin julkasta ajat sitten. Tää mun tabletti on perseestä jos tahtoo blogia kirjottaa. Teksti korruptoituu jos tahtoo muokata ja kuvia ei voi yhdellä kertaa lisätä paljoa. Ja jos lisää niin ne tulee tekstin jälkeen yhteen jonoon. Ratkaisu on että oon kuvia tyhjennelly Bryanin koneelle ja sieltä lisännyt. Sitten tästä tulee näppärä monen laitteen projekti kun ääkkösten takia teksti tulee tabletista ja kuvat tietokoneesta. Sitten ku toi kone on mäkki ni enhän minä muista miten mitäkin tapahtuu. Mutta nähtävästi nyt vihdoin onnistuin. (Ei ookkaa kaikki kuvia viel, pitaa kikkailla huomisaamuna lisaa )
Kun alkaa tekemään jotain uutta niin ei heti kehtaa niitä ekoja tuotoksia esittelemään. Nyt kuitenkin silmä on tottunut noihin shiborituotoksiin ja kaivoin hyllystä ekoja rättejä ja nappasin parit kuvat.
Kerrataanpa ku en muista selitinkö ikinä miten tää indigo toimii:
Indigoa saa tietyistä kasveista. Ne pistetää lahoomaan jemmaan niin pitkäksi aikaa että armoton kasa on muuttunu pikkuiseksi keoksi hiusvärikaasujen hajuista möhnää. Siitä on kiva pyöritellä isojen lihapullien kokoisia papanoita ja samalla tarkastella pieniä matosia joiden rauhallinen elämä on muuttunut iäksi. Loppujen lopuksi muutamien välivaiheiden kautta on saavissa liemi jossa on värjäysneste. Kun siihen kastaa vaikka Ranskan lipun, valkoinen muuttuu vihreäksi (hehe I made funny!). Sen jälkeen kangasta tuuletellaan ja liemen hapettuessa vihreä muuttuu siniseksi ja väri tarttuu kankaaseen. Väri tummenee toistojen myötä. Vadissa neste ei muutu heti siniseksi kun perinteisellä tyylillä siellä on bakteereja jotka pitävät hapen poissa ja emäksisen happamuuden. Nykyään homman voi tehdä helpomminkin indigokasvimaan uupuessa. Indigojauhe, happamuutta säätävä jauhe ja hapenpoistaja sotketaan veteen ja sama on valmis. Etiikasta riippuen voi valita oman tyylinsä.
Shibori meinaa et kangaspaloja on taiteltu ja sidottu eri tavoin ja värjätty. Näissä niitä on taiteltu muutamin tyylein, joko ommeltu muotoonsa tai sidottu ja tökätty puupalojen väliin rutistuksiin. Yhdessä kangas kastettiin vain osaksi ja kerta kerralla enemmän. Näin tulee kauppisaikoinakin suosittu liukuväriefekti!
Indigoa saa tietyistä kasveista. Ne pistetää lahoomaan jemmaan niin pitkäksi aikaa että armoton kasa on muuttunu pikkuiseksi keoksi hiusvärikaasujen hajuista möhnää. Siitä on kiva pyöritellä isojen lihapullien kokoisia papanoita ja samalla tarkastella pieniä matosia joiden rauhallinen elämä on muuttunut iäksi. Loppujen lopuksi muutamien välivaiheiden kautta on saavissa liemi jossa on värjäysneste. Kun siihen kastaa vaikka Ranskan lipun, valkoinen muuttuu vihreäksi (hehe I made funny!). Sen jälkeen kangasta tuuletellaan ja liemen hapettuessa vihreä muuttuu siniseksi ja väri tarttuu kankaaseen. Väri tummenee toistojen myötä. Vadissa neste ei muutu heti siniseksi kun perinteisellä tyylillä siellä on bakteereja jotka pitävät hapen poissa ja emäksisen happamuuden. Nykyään homman voi tehdä helpomminkin indigokasvimaan uupuessa. Indigojauhe, happamuutta säätävä jauhe ja hapenpoistaja sotketaan veteen ja sama on valmis. Etiikasta riippuen voi valita oman tyylinsä.
Shibori meinaa et kangaspaloja on taiteltu ja sidottu eri tavoin ja värjätty. Näissä niitä on taiteltu muutamin tyylein, joko ommeltu muotoonsa tai sidottu ja tökätty puupalojen väliin rutistuksiin. Yhdessä kangas kastettiin vain osaksi ja kerta kerralla enemmän. Näin tulee kauppisaikoinakin suosittu liukuväriefekti!
Ekassa haitarihommelissa pisteiden väli taisi olla muutama sentti. Kun projekti oli vetästy haitariksi niin pötkön kummallekkin sivulle sidottiin köydet puristamaan haitari niin tiukaksi että vain taitoskohdat värjääntyvät.
Yhdessä rivissä pisteiden väli on yksi sentti ja rivejä on kymmenen sentin välein. Siitä sitten ensin toiselta puolelta lanka lirvahtaa joka toisen pisteen kohdalta ja toiselta puolelta sama jäljelle jääneille pisteille.
Langoista kun vetää niin kangas heittää muotonsa haitariksi. Näin se olisi jos elämä olisi ruusuilla tanssimista, ne taitokset pitää avittaa käsin yksi kerrallaan. Pehmeä kangas ja lyhyet välit ovat miellyttävää puuhaa kuin grillaaminen - 30 asteen pakkasessa tammikuussa.
Sitten aiemmasta työstä poiketen köysi sidotaan taitoksia vasten. Ensin värjätään toinen puoli ja avataan köysi pois. Köysi toiselle puolelle ja uusiksi. Kiristelin toisella kerralla naruja niin mahdikkaasti että edellispäivän kävelyrupeaman rakot saivat sukulaisen käteen. Kummatkin puolet kastoin väriin kymmenisen kertaa. Ennen kuin sain kankaan kokonaan auki pelkäsin kankaan olevan täysin tumma ilman vaaleita kohtia. Sidontani olivatkin hyvää luokkaa ja tulihan sinne niitä raitoja. Katotaan mitä sitten keksitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti